Näitä täällä jo kasvaa:

Puut

• Kuusi, Picea abies, Gran. Yksi hyvin iso pohjoisenpuolella tuulta vastaanottamassa, muutama pienehkö, joista täytyy kaiketi katkaista joulukuusia vähitellen.
• Mänty, Pinus pumila, Tall. Tuttu ja turvallinen, vanha kunnon mänty. Ainoa ikävä puoli on se, että männyt lannoittavat maata kovasti tehden siitä happamanlaatuista. Juuret ovat oikeita muurinsärkijöitä! Keräilemme käpyjä takassa poltettavaksi. "Varsinainen ammattini on käpyjenkeräilijä." — Tarmo Manni elokuvassa Tuntematon sotilas.
• Keltasade, Laburnum watereri 'Vossi', Gullregn. Miehen mielipuu, kyllä se kukkiikin! Niin paljon, että on pakko tukea oksistoa alkukesästä. Peurapoika teki parhaansa tuhotakseen koko nuoren taimen v. 1999, mutta jouduimme katkaisemaan vain yhden nuoren haaran ja hoidimme toisia vahatahnalla, joka näyttää auttaneen.
• Pihlaja, Sorbus aucuparia, Rönn. Monen linnun talviruokapöytä
• Pihlaja, jossa valkoiset marjat, Sorbus x. Tämänkin peura raasti rikki, mutta korjailimme varren vahalla, eikä se ainakaan vielä ole kuollut. Kasvu kylläkin tyrehtyi tykkänään. Marjat saisivat kestää kauemmin, olen vähän pettynyt kun ne ruskistuvat ja tipahtavat niin varhain syksyllä.
• Kataja, Juniperus communis, En. Miten vanha lieneekään? Toinenkin oli, mutta kun sitä vaivasi jokin sienitauti, jouduimme sahaamaan sen vallan pois.
• Marjakuusi, Taxus media 'Hicsii', Idegran. Kiva kun se on vihreä läpi vuoden, ja antaapa silloin tällöin vähän kaunista punaista marjaakin. Talvella sopii katsoa perään, ettei märkä lumi paina hennoimpia oksia poikki.
• Vaahtera, Acer platanoides, Lönn. Mielipuuni. Keväisin on ihana seurata silmuja, kun ne vähitellen paisuvat ja puhkeavat sitten hennonvihreiksi ja miten lehdet saavat vähitellen ihanan, melkein kiiltävän tumman viherryksen.
• Japanilainen vaahteralajike. Menetti jostain syystä (peurako?) keskimmäisen haaransa, mutta on kasvattanut tilalle entistä ehomman! Ihania pieniä riippuvia kukkasia.
• Tammi, Quereus robur, Ek. Tullessamme tälle paikalle se näytti hiljakseen kuolevan, mutta on elpynyt ihmeellisesti n. neljän vuoden kuluessa. Terhoja saavat sekä oravat että me. Kuvittelen mielelläni, että hoitomme (kuivien oksien leikkely) on keventänyt ja pidentänyt tammivanhuksen elonpäiviä. Nuoria vesoja on myös vaikka millä mitalla, mutta koska tammi vaatii vähitellen suuren tilan, emme ole antaneet kaikkien olla, vaan olemme napsineet niitä pois sieltä täältä.
• Luumupuu,
• Kirsikka, Prunus
• Hohdekirsikka, Prunus serrula (Ruotsissa), Glanskörsbär. Aivan ihana kaarna, kuparinhohtoinen ja sileä. Auringossa se oikein loistelee. Tuohi irtoilee repaleina, kun puu kasvaa. Sitä voi keräillä vähän väliä tulen sytytystarpeiksi.
• Hopeapaju, Salix alba (argentea), Silverpil. 1 (yksi) kappale. Ehkei viihdy. Ihanissima puu.
• Koivu, Betula pendula, Björk. Nielee määrättömästi vettä ja roskaa kovin.
• Haapa, Populus tremula, Asp. Mikä vihoviimeinen vaiva rönsyilevistä juurista onkaan! Mutta muutoin pidän haapaa oikein mieltälämmittävänä puuna.
• Mantsurialainen saksanpähkinäpuu — arvasit oikein, lauloin Mantsurian kumpuja istuttaessamme tätä pienoista puuta v. 1999. Lehdet tuoksuvat väkevältä pippurilta, jos niitä vähän hieraisee. Peurat eivät näytä välittävän siitä, ja olemme nähneet siinä vain yhdenlaista itikkaa, joka ei näy syövän lehtiä tai kehräävän niitä kokoon jollain seitillä tms.

Pensaat ja kukat

• Kolkwitzia amabilis, ihmeellinen tuuhea pensas, jonka kukat vaihtelevat valkoisesta purppuraan jopa samassa tertussa. Sekin varmaan kotoisin talonrakentaja-puutarhurin ajoilta, joka omisti paikan 1937-1973. Olemme ottaneet siitä kaksi vesaa, jotka ovat kasvamassa talon takana ja odottavat vielä lopullista paikkaansa.
• Laikkukirjokanukka, Cornus alba f. argenteomarginata, Kornell. Eräs lempipensaistani, hohtelee pimeässä ja antaa muutenkin vaihtelua puutarhan tavalliseen vihreyteen. Se on aika vaalean vihreä ja siinä on lisäksi luunvalkoisia laikkuja. Siitä ovat jotkut tehneet jopa pensasaitojakin. Haluaisin itsekin kokeilla, mutta pensaat maksavat sen verran, ettei meillä ainakaan vielä ole varaa.
• Tuomipihlaja, Amelanchier spicata t. confusa, Häggmispel. Kauniin vaalean punertavia nuppuja, oksisto vivahtaa liilaan keväällä. Kukat ovat pieniä mutta kauniita. Onneksi tämä ei oikein maistu peuroille, joita meillä on kiusana vuodet läpeensä. Tarvitsisimme ärhäkän, ulkona viihtyvän koiran.
• Tuhkapensas, Cotoneaster horizontalis, Lingonoxbär. Pari muutakin lajia on, en ole vielä saanut selville mitä. Erilaisia kuitenkin. Tuhkapensaat ihastuttavat varsinkin syksyllä kirjavalla väriloistollaan.
• Onnenpensas, Forsythia x intermedia, Forsythia. Kaunis läpi vuoden, oksat punertavat, kirkkaankeltaiset kukat tulevat ennen lehtiä, ja pensas on tuuhea. Voi lisätä kiinalaiseen tapaan painamalla alhaalla kasvavan oksan esim. kiven avulla maahan asti pieneen kuoppaan. Kuoppa täytetään mullalla ja kivi päälle. Kun juuret ovat muodostuneet, ehkä vuoden, parin päästä, niin oksan voi erottaa pääpensaasta. Kasvaa melko nopsasti.
• Pihajasmike, Philadelphus coronarius, Doftschersmin. Raikastuoksuinen, rehevä pensas. Näyttää viihtyvän ihan hyvin happamassa maassa, meillä on se männyn alla. Kukat melko suuria, valkoisia.
• Pensashanhikki, Potentilla fruticosa, Ölandstok. Löysimme v. 2000 kolme omin nokin kasvamaan lähtenyttä alkua, jotka kaivelimme hellävaroin ylös ja asensimme turvallisempaan paikkaan kuin ajotien asvaltin puolelle, minkä ne itse olivat valinneet.
• Alppiruusu, Rhododendron catawbiense f. grandiflorum, Rhododendron. Tämä on peräisin talon rakentajalta, joka oli puutarhuri. Itse tuskin olisimme ostaneet alppiruusua, mutta kun se nyt siinä on ja kukkii hyvästi vaaleanviolettisin, runsain kukin joka vuosi, niin olkoon.
• Terttuselja, Sambucus racemosa, Fläder. Helppo kasvi, lisääntyy itsekseen ja on pukeva. Lakanpunaiset marjat muodostavat iloisia väriläikkiä syksyllä ja talvella, mutta ovat kylläkin myrkyllisiä, eikä kukinnoistakaan voi tehdä juomista niin kuin aidosta, mustamarjaisesta seljasta. Ei tykkää muuttamisesta!
• Angervo, Spiraea x arguta, Spirea. Valkoinen. Voi leikata rauhassa, sieltä se taas tuuhistuu.
• Vadelma, Rubus idaeus, Hallon. Leviää minne huvittaa ja kasvaa hujottaa liiankin kanssa. Marjat ovat tosin mehukkaita ja laji ilmeisen kestävä.
• Lumimarja, Symphoricarpos rivularis, Snöbär. Niin ikään helppo jakaa ja lisätä; meillä on sitä pätkä pensasaitana — aiomme ohentaa sitä, jolloin saamme ilmaista aitamateriaalia muualle.
• Syreeni, liila ja valkoinen, Syringa vulgaris, Syren. Liila on tavallinen pensasmainen röyhelö pohjoisenpuolella, mutta vaikuttaa aivan hyvinvoivalta. Äidiltä 1997 saatu maapalanen, jossa sattui syreenin lisäksi mukaan aito suomalainen pihlaja, viihtyy sekin mainiosti. Kiva kun on hiukan suomalaista maata meidänkin tontilla. — En oikein pidä valkoisesta, koska se on pakotettu pieneksi puuksi, jolloin lehvistö puuttuu n. metrin osalta. Siitä on kyllä nyt lähtenyt omia aikojaan vesoja, jotka saavat meidän puolestamme puskistua rauhassa. Emme aio sitoa emmekä katkoa. — Mahtoiko syreeniparka aistia ajatukseni, sillä se kupsahti talvella 2000-2001... Vesat voivat sitä paremmin. Voisikohan puutuneesta vaikka veistellä jotakin?
• Pähkinäpensas, Corylus avellana, Hassel. Nopeakasvuinen, tilaa vaativa pensas. Lehdistö oikein pukeva.
• Tarhakotakuusama, Weigela x hybrida, Trädgårdsprakttry. Ikävä kyllä kauppapuutarhan etiketti valehteli, saimme vääränvärisen: tummanpurppuraisen. Sellaista emme olisi valinneet, vaan eräänlaisen vaaleanpunaisen. Ei voi mitään. Totta kai tämä puska viihtyy erityisen hyvin, vaikka ei olisi niin väliäkään!
• Ruusuja, en tiedä mitä kun en ole vielä nähnyt niiden kukkivan. Äidiltä saimme lisäksi v. 1997 hänen synnyinkotoaan maalta valkoisen juhannusruusun juuren. Aluksi panimme sen paikkaan, jossa se ei viihtynyt, mutta muutettuamme 2000 sen aurinkoiselle puolelle se on lähtenyt oikein hyvästi kasvamaan. 2002 täysi tusina herkkiä nuppuja, mutta pensas "kukahti" hyvin nopeasti jo kauan ennen juhannusta. Pidempään saisi kukkia mielellään.
• Kärhö, Clematis, Klematis. 'The President' ja 'Jackmanii' nämä ovat puolikuollutta ikivanhaa kirsikkapuuta kiertämässä, samoin kuin yksi villiviinikasveista. Istutettu 1997.
• Humala, Humulus lupulus, Humle. Antaja lupasi v. 2000, että se on käpyjätuottava, mitä odottelen saadakseni tehdä rauhoittavaa iltateetä. Näyttää olevan liian nuori siihen? Ehkäpä tänä vuonna (2002)...
• Villiviini, Parthenocissus vitacea, Vildvin. Viihtyisä seinänpeitto. Keväisin se lähtee hitaasti käyntiin, mutta alkuun päästyään kasvaa tohisee. Syksyisin aivan mahtava näky.
• Syysvuokko, Anemone hupehensis, Höstanemon. Suurikokoinen, helposti juuristonsa avulla leviävä kasvi. Kauniita ja suuria vaaleanliiloja kukkia, joissa keltainen silmä.
• Pioni, Paeonia officinalis, Pion / bondpion. Verenpunaisia, suuria kukkia, tuuhea lehdistö. Siirsimme autokatoksen kaivelun tieltä perunantapaisia juuria ronskisti nurmikolle, mutta tämäpä ei ollut moksiskaan, vaan kukki heti seuraavana kesänä. 2002 runsaasti suuria kukkia, ja kun ne olivat varisseet ja saaneet siemenkotansa, alkoi tilalle puskea kellokukkaa - sekä sinistä että valkoista. campanula Storklocka. Aivan ihana ratkaisu, jota itse emme olisi huomanneet tietoisesti järjestääkään.
• Hortensia, Hydrangea macrophylla, Hortensia. Ei kuki, vaikka mitä tekisimme. Höh. En silti pidäkään hortensioista, niissä on jotakin rahvaanomaista.
• Sininen vuoriunikko, Meconopsis grandis, Blå bergvallmo. Työkaverilta saatu v. 1998, näyttää viihtyvän happamassa maassa. Huhtikuu 2002: kyllä ovat säilyneet kurjasta talvesta huolimatta oikein hyvin, ja odottelemme entistä useampaa kukintoa. Karvaiset lehdet ovat jo vahvasti kasvussa talon seinustalla, suojassa. Maa on hapanta, siinä kohdin oli kaksi jonkinlaatuista villisti kasvanutta katajaa, joista toisen poistimme kun se alkoi jo hiipiä verannan rappusille.
• Kirjokevättähti, Chionodoxa forbesii, Vårstjärna. Ihania taivaansinisiä 'tähtiä' tuikkii keväisessä nurmessa!!! Englanninkielinen nimi on sekin hauska: Glory-of-the-snow. On skillan sukulainen.
• Särkynyt sydän, Dicentra spectabilis, Löjtnantshjärta. Ilmeisesti löysimme näille hyvän paikan — verannan rappusten vierestä, eteläpuolelta — koska ne jo eka vuotenaan kasvoivat niin että pöhinä kävi. Ikävä kyllä kukinto ei kestä kovin kauan, joten on hyvä istuttaa jotakin muuta lähettyville, ettei jää onttoa kohtaa seinustalle kun on leikannut pois kuihtuneet 'sydämet'.

• Valkovuokko, Anemone nemorosa, Vitsippa. Jotkut ovat kertautuneitakin, vaikka pidän kyllä eniten niistä tavallisista. Aina tervetulleita.
• Sinivuokko, Hepatica nobilis, Blåsippa. Kasvavat siellä täällä pienissä ryhmissä ja ovat oikein suloisia. Jopa levinnyt ihan keskelle nurmikkoa — mysteeri. Viihtyy parhaiten varjossa, kuvan tapaisesti kuivassa happamassa maassa.
• Idänsinililja, Scilla sibirica, Skilla. Ihana sininen väri, leviää ilman avitusta omillaan.
• Kielo, Convallaria majalis, Liljekonvalj. Hyväntuoksuinen kesän sanansaattaja. Hauskoja vaikka myrkyllisiä punaisia marjoja kukintojen lopuksi. Siirsimme keväällä 2002 melko kovakouraisesti kaivannon tieltä suurehkon määrän juuria, joista jo oli puskenut esiin nupullisia varsia. Ajankohdan huomioonottaen luulimme niiden kuihtuvan, mutta mitä vielä. Kaikki jäivät eloon ja nuputkin puhkesivat.
• Karpaattienkello, Campanula carpatica, Karpaterklocka. Runsaskukintoinen, antelias kellokukka, jonka lehdistö on talvellakin vihreä. Viihtyy todella erinomaisesti suunnilleen eteläänpäin olevalla talonseinustalla, vaikka siinä onkin kuivaa. Jatkuvasti pitää olla kastelemassa. Sekä valkoista että sinistä. Ei tarvitse katua ostoa.
• Kurjenkello, Campanula persicifolia, Storklocka.
• Vuohenkello, Campanula rapunculoides, Knölklocka.
• Martagonlilja Lilium martagon, krollilja. Hihii! Vuonna 2000 löysimme sitä tontiltamme aivan yllättäen kahdesta kohdasta, joita olimme krapsuttaneet vähän enemmän (edelliset asukkaat eivät ilmeisesti milloinkaan haravoineet) oikein kauniita, purppuraisia ja hyvinvoivalta vaikuttavia liljoja!!!!! Näin voi vanha puutarha hykäyttää mukavasti. Toivomme, että ne nyt lisääntyvät, kun kerran ovat (jälleen) päässeet alkuun. Keräsin muutaman siemenen talteen. Jossakin lehdessä kerrottiin, että istutettu siemen saattaa muhia kaksikin vuotta ennen kuin lähtee kasvamaan. Pitkämielisyyttä...
• Päivänkakkara, Leucanthemum vulgaris, Prästkrage. Ihan mukavia kukkia, leviävät tosin hiukan liian innokkaasti ja peittävät alleen herkempiä kasveja.
• Tarha-alpi, Lysimachia punctata, Praktlysing. Korkea, helposti leviävä kasvi; voimakkaankeltaiset, pitkään kestävät kukinnot. Pane muutama hassu juurenpätkä maahan, niin seuraavana vuonna sinulla on kokonainen pieni pusikko!
• Suikeroalpi, Lysimachia nummularia, Penningblad. Kiva, maassa suikerteleva, kauniisti kukkiva nauha. Keltaista tämäkin.
• Heinätähtimö, Stellaria graminea, grässtjärnblomma. Kaunista kuin morsiushuntu, tulee parhaiten esiin jos antaa nurmikon hiukan kasvaa eikä leikkaa niin nuukasti. Suloista, etten sanoisi.
• Mäkivuokko
• Kurjenmiekka, Iris sibirica, Iris.
• Kevätesikko, Primula veris, Gullviva. Parhaimmillaan suurina mattoina. Keltainen väri on loistava.
• Lungviva
• Lungört
• Kevätpiippo, Luzula pilosa, . Elää kuulemma symbioosissa muurahaisten kanssa - niitä meillä valitettavasti onkin riesaksi asti. Joskus tunnemme itsemme pelkiksi vuokralaisiksi.
• Aaprotti, Artemisia abrotanum, Åbrodd. Kasvi ei näytä paljon miltään, muistuttaa ehkä hiukan tilliä, mutta tuoksuu viehättävältä — voi katkoa vaikka komeroon vaatteiden väliin. Jatkaa voi yksinkertaisesti pistämällä nipun vesilasiin, jolloin juuret ilmestyvät aikanaan.
• Muratti, Hedera helix, Murgröna. Ei viihdy, vaikka emme halua vielä menettää toivoamme, koska tämä lajike on talvellakin vihreä.
• Tuoksuköynnöskuusama, Lonicera caprifolium, Kaprifol. Kiva, kun on jotakin vihreää ovenpielessä talvellakin. Helppo monistaa.
• Hiirenvirna, Vicia cracca, . Kivannäköinen, hennolta vaikuttava yrtti, mutta jos sen antaa olla rauhassa, katuu kyllä. Se nimittäin kietaisee pitkät vartensa minkä tahansa muun kasvin ympärille, ja saattaa melkein tukahduttaa uhrinsa.

Näitä halajan:

• Exochorda racemosa, pärlbuske
• Kevätkanerva, Erica carnea
• Lonicera caerulea, blåtry
• Lonicera tatarica, rosentry
• Mahonia aquifolium
• Vuorimänty, Pinus mugo
• Polygonum baldschuanicum, bokharabinda Runsaskukintoinen
• Ligusteri, Ligustrum vulgare 'Atrovirens'
• Tarkoitus on hankkia pari musta- ja ainakin yksi punainen viinimarjapensas. Terveyttä, C-vitamiinia ja piikitöntä poimimista.

  Napsauta kuvaa

• Aristolochia macrophylla, pipranka, olisko piippuköynnös suomeksi? Kalliinpuoleinen, mutta himoamme sitä niin, että luultavasti uhraamme n. 300SEK tänä vuonna (2002) ainakin yhteen kasviin. Voikohan sitä jakaa? Se viihtyy kuulemma ihan varjossakin. Tarkoitushan on pöpertää talon edustalle pieni istumapaikka, ja se saisi mielellään olla pergolatyyppinen.

Linkkejä muualle

Yrttitarha
Jarin Nettikasvio - kuvia Satakunnan kasveista