Luin hiljattain loppuun Robert Parkin kirjoittaman kirjan Voodoo Science, The Road From Foolishness To Fraud [Oxford University Press, 2000, suom. suunnilleen: Huuhaatiede, tie typeryydestä petokseen].

Eräs huuhaatiedettä harjoittavien ihmisten tavallisista ongelmista on hellittämätön kykenemättömyys käsittää tilastollisia periaatteita ja sellaisten sanojen kuin mahdollista merkitystä.

Park kirjoittaa:

Richard Wilson, eräs Harvardin yliopiston fyysikoista, joka oli tutkinut tätä ongelmaa, kuvailee sanaa mahdollista näin: Oletetaan, että joku kertoo sinulle, että Viidettä katua pitkin alas on juossut koira. Voisit ajatella, että se on epätavallista, mutta tietenkin mahdollista, eikä sinulla olisi aihetta epäillä kertomusta. Jos hän väittäisikin, että Viidettä katua pitkin juossut eläin oli leijona, se on vieläkin mahdollista, mutta todennäköisesti haluaisit kuulla jonkinlaisia asiaa tukevia todisteita — ehkä uutisen Bronxin eläintarhasta kadonneesta leijonasta. Mutta jos joku kertoo sinulle, että Viidettä katua alas juoksee stegosaurus, olettaisit, että hän on erehtynyt. Jossakin mielessä voisi olla mahdollista, että hän on nähnyt stegosauruksen, mutta on paljon todennäköisempää, että hän on nähnyt koiran ja luullut, että se oli stegosaurus. Itse asiassa useimmat järkevät ihmiset myöntäisivät, että Viidettä katua alas juoksevan stegosauruksen mahdollisuus on niin pieni, etteivät he edes viitsisi tarkistaa asiaa. (ss. 160-161)

Apologististen (uskoa puolustavien) väitteiden ongelma on ilmiselvästi siinä, että he näyttävät kuvittelevan kaikkien näiden mahdollisuuksien olevan samalla tasolla. Kuten [eräs uskonpuolustaja] sanoo: "Joten pysy hiljaa kunnes voit todistaa, että he [nefiläiset] EIVÄT ole olemassa." [Eräs toinen uskonpuolustaja] viskoo myös mielellään ympäriinsä tällaisia vaatimuksia. Sen vuoksi kysynkin mielelläni [häneltä], uskooko hän mörköihin sänkynsä alla. On mahdollista, että niitä on siellä, mutta niiden olemassaolon mahdollisuus on suunnilleen yhtä suuri kuin Viidettä katua alas juoksevan stegosauruksen, ja olen varma, että [hän] nukkuu hyvin yönsä — hän ei varmaankaan pelkää, että möröt voisivat nielaista hänet — vaikka niiden olemassaolo onkin mahdollista.

Todistustaakka on sitä paitsi aina sillä, joka väitteen esittää: Koska tosiuskovaiset väittävät, että Jumala (tai jokin muu vastaava) on olemassa, on heidän asiansa todistaa, että näin on. Stegosaurus ja jumala ovat samalla mahdollisen tasolla. Uskovaisilla ei kuitenkaan ole mitään todisteita, joten he pyrkivät säännöllisesti siirtämään todistustaakan vastapuolen harteille.