Vedenneito

Ei kallioriuttoja tielläni näy.
Vain kostea, lämmin kohina käy.
Kalat kultaiset hiljaa hivellen
ohi soiluvat soidessa aaltojen.

Ei kahlita enää voi mua maa.
Uin laajaa, laajaa ulappaa...
Mihin katson, missään en rantaa nää.
Vesi tähdin tanssivin kimmeltää.

Läpi vetten riemukas lauluni soi:
Meren tytär ei meressä väsyä voi.
Vain rannoilla väsyy, rannat maan
vie kyyneleihin ja kuolemaan.

Meren äärettömyyksiä syleillen
solun huumassa aaltojen ikuisten.
Ylt'ympäri hurmion pauhuna soi:
Meren tytär ei meressä kuolla voi...