Alexander: Lukeva nainen   Kirjallisuus on painettua ihmisyyttä.

Kirjallisuus on painettua ihmisyyttä.

 
Kirjoista ym. muualla: Markku Siivolan kirja-arvosteluja Kirjailija Leena Krohn tarjoaa mukavaa ja ajatuksia herättävää luettavaa Kiiltomato "Kiiltomato.net on kirjallisuuskritiikin verkkolehti. Kiiltomato.net etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota." Arvosteluja, keskustelupalsta.
  Sähköiset säkeet
Nuoren voiman liitto
Seijan sivu lastenkirjallisuuden klassikoista AdLibris (kirjakauppa)

Nietzsche: Antikristus

"Jumala on kuollut", ilmoitti Friedrich Nietzsche ja julisti taistelun ihmisen puolesta.

"Kaikki luonnonvastaisuus on rappiota. Rappeutunein ihmislaji on pappi: hän opettaa luonnonvastaisuutta..."

"Joka tuomitsee seksuaalisuuden ja tahraa sen nimellä 'epäpuhdas', syyllistyy perisyntiin elämän pyhää henkeä vastaan..."

   
Tämä teos kuulunee yleissivistykseen. Kirja on sitä paitsi ohut, joten lukemaan tottumatonkin varmasti jaksaa sen loppun asti. Sitten voi tietenkin rauhassa olla mitä mieltä tykkää.    
     
Tällainen hiukan omituinen teos tipahti käsiini jokin aika sitten (2007). Alku sytytti mielenkiinnon, keskellä märehdittiin hieman liiankin kanssa katolisia pyhimyksiä, loppu taas oli platkunpuoleinen, ikään kuin dekkarityylinen. Olihan kirjassa toki kaikenkirjavia hahmoja, mutta oli oikeastaan vaikea pitää heistä kenestäkään. Kanadalainen kirjailija Robertson Davies oli minulle täysin tuntematon. Wikipediasta sain selville, että tämä Femte rollen eli suomeksi kai Viides rooli on osa trilogiaa. Vaikea kuvitella minkäänlaista jatkoa lukemalleni, ainakaan perinteisessä mielessä. Hämmästyin nähdessäni, että teos on Suomessa päässyt oikein Tammen Keltaiseen kirjastoon. Hmm. Linkolan Voisiko elämä voittaa pani ajattelemaan.

Lennokkaita juttuja sivistysperheen vesalta. Kirjana ja tekstinä sinänsä aivan kauhea, mutta siinä mielessä mielenkiintoinen, että olihan Seppo Heikinheimo todella ja kirjaimellisesti monessa mukana.

Hän oli myös aikanaan Suomalaisuuden liiton pj.

       

Jostakin syystä pidän Kallaksen arkaaisista kertomuksista. Liekö niissä jotain alkukantaista, vähän kuin kiellettyä hedelmää nakertelisi?

Artikkeli Turun Sanomissa 2.8.2008

Tässä erittelemättömistä syistä tuli äitini elävästi mieleen lukiessani höpsähtäneen rovastinnan jankutusta iankaikkisen vanhoista ikävyyksistä. Taas naiskirjailija, tosin sattumalta. Eräällä keskustelupalstalla joku siteerasi yhtä kirjoista, ja tilasin sen summamutikassa. Kai sitten pidin siitä, koska ostin tuon toisenkin. Olen lukenut molemmat kertaalleen, mutta luenpa ne vielä toisenkin kerran ennen kuin rupean niitä esittelemään.
       
Hienoja novelleja hyvällä suomen kielellä. Järkyttävin on alkoholismista kertova Pullo. Taidan joskus ostaa Vainosen muutkin teokset. Ravilon kirjat ovat muhevia ja ainakin ne ovat minut yllättäneet. Jotakin hyvin suomalaista kansankuvausta näistäkin löytyy. Puhumattomuutta, ongelmien tabuasemaa, yksin kärsimistä. Kärsimistä vuosikausia ennen ratkaisua. Raakuuttakin. En suosittele kovin herkkähipiäisille. Miksei Ravilo ole saanut Finlandia-palkintoa? Mesimarjani... ylsi vain ehdokkaaksi asti. Ostettu 11-vuotiaana 2,50 markalla porilaisesta divarista nimeltä Anttivaari ja jo silloin kovasti pidetty. En tietystikään tiennyt ostaneeni klassikon. Eeva-Liisa Manner on "suomeksi muokannut" noita ikiaikaisia juttuja, tietenkin samalla siistien niitä melkoisesti englantilaista Eleanor Farjeonia seuraillen. Kansi on Erkki Tantun kädestä. Otava 1966.
       

Eeva Kilpi: Häätanhu

Eeva Kilpi: Unta vain

Täällä Pohjantähden alla, ote osasta 2
Väinö Linna

Näkinkenkätalo
Edith Unnerstad

       
Sininen linna
Lucy Maud Montgomery
Rose-Marie
Elisabeth Russell (E. von Arnim)
Ensimmäinen synti
lyhyt novelli
Pentti Haanpää
Kalevan tyttäret
Kaari Utrio
  Taivasten valtakunnan avaimet
A.J. Cronin
   
Rauhan paikka
Willie Morris (artikkeli)
A. Oksanen (August Ahlqvist) Kullervon yksinpuheluja
Aleksis Kivi
Minna Canth, kirjailija, lehtinainen, yhteiskunnallinen vaikuttaja, uusien kansainvälisten aatteiden ja kulttuurivirtausten välittäjä, seitsenlapsisen perheen yksinhuoltaja ja liikenainen. > Kuopiolaiset sivut
     

Variksen kirja itsestään ja Pentti Saarikoskesta varmaankin 'täytyi' kirjoittaa, mutta oliko se pakko myös julkaista?

Sain sen lahjaksi heti ilmestymisen jälkeen - en ole kehdannut heittää sitä pesään. Luin kirjan myös toiseen kertaan muutamia vuosia sen jälkeen, ja tässä silloinen kommenttini:

Vaikutelmani 2. lukemisen yhteydessä syysk. 2002: Pettymys - harvinaisen RIVO ja VASTENMIELINEN kirja, jossa kirjoittaja mässäilee ihmisten ruokottomalla ja vastuuntunnottomalla käytöksellä. Matkii melkoisessa määrin Aila Meriluodon teosta Lauri Viita - legenda jo eläessään. Huonolla menestyksellä sitäkin. Kaikkea sitä painetaan!

Erno Paasilinna: Tähänastisen elämäni kirjaimet Otava 1996

Paasilinnaa voi lukea kuin normaalin kirjailijan terävää tekstiä ilman, että kirjailijan itsekorostus pilaisi lukuelämyksen. Kirjassa on paljon Suomen historiaa, suosittelen. EP:llä olisi ollut varmaan paljon sanottavaa, jos olisi saanut elää kauemmin.

Runoutta

 
     
Kaarlo Sarkia Sara Teasdale (runot vain engl.) Sirkka Selja Luis de Góngora
J.H. Erkko Aila Meriluoto

Eino Leino

Leinon kouluaine 1895

Pablo Neruda
Yrjö Jylhä Aaro Hellaakoski Elmer Diktonius Saima Harmaja
Oiva Paloheimo Heikki Asunta Katri Vala Eila Kivikk'aho

Otto Manninen: Virrantyven 1925 WSOY

Mannista olen pitänyt kaikessa suomen kielen taituruudessaankin hieman kireänä tapauksena. Toki hän on kirjoittanut useita suomalaisen runouden klassikoita, ja tietenkin hän on auttanut paljonkin mm. Eino Leinoa ateljeekriitikon ominaisuudessa. Pidän silti paljon monistakin Mannisen runoista, esim. "Hiljaisuus" on jylhä.

Olen näköjään pulittanut tästä hyväkuntoisesta kappaleesta 75 markkaa vuonna 1987. Luultavasti Porin divarien hankintoja tämäkin. Fennica-tietokannan mukaan kokoelmaa ei erikseen ole sen jälkeen painettukaan, mutta se sisältyy kyllä myöhempään Runot-teokseen yhdessä Säkeiden I ja II sekä Matkamiehen kanssa. Siitä taas on otettu ainakin 5 painosta.

   
       
       

Ihan peruspaketti ruotsalaisia runoja keskiajalta 1970-luvulle. Jollei paljon tunne Ruotsin runoutta, niin tällaisesta voi hyvin aloittaa – loitsuista Lars Noréniin. Pokkari on yli 4 cm paksu.

Pär Lagerkvist on kuulunut lukemistooni iät ja ajat, jo ennen Ruotsiin muuttoani, samoin kuin Karin Boye. Silloin olin jo jostain käännösantologiasta bongannut esimerkiksi runon "Kauneinta on hämärtyissä illoin" (Det är vackrast när det skymmer). Runojen ruotsi on sentään siedettävissä, joskus jopa kauniinpuoleista. Ei tosin likikään suomenkielisen runouden tasolla. Lagerkvistiltä on suomennettu Runoja 1953 (koonnut Viljo Kajava), sekä teokset

  • Kuolleet, jotka etsivät Jumalaa 1935 Ester Koskelainen
  • Kääpiö 1945 Helka Varho
  • Barabbas 1950 Lauri Hirvensalo
  • Sibylla 1956 Mika Waltari
  • Ahasveruksen kuolema 1960 Eila Pennanen
  • Pyhiinvaeltaja merellä 1962 Eila Pennanen
  • Pyhä maa 1965 Eila Pennanen
  • Mariamne 1969 Kristiina Kivivuori

Näistä Kääpiö kuuluu mielestäni pahuuden kuvailun mestariteoksiin. Todella järkyttävä kirja.

Karin Boye
       
       
       
Oravakin lukee puussa - lue sinäkin!
Kuulin pöllön kutsuvan
Margaret Craven
Töllöttäjän laulu
Roald Dahl
Kuplii, kuplii
Elaine Horseman
Muistokirjan värssyjä
      Kukko muni — aapisia ja lukemista
Tom ja keskiyön puutarha A. Philippa Pearce Kalpeiden vuorten satuja
Koonnut Aila Nissinen
Palmusaari
Herbert Strang
Mateo, meksikolainen
Sven Wernström
Kapina
Sven Wernström
Enid Blytonin Viisikot luin varmaan kaikki, mutta lainailin niitä kirjastosta. Ehkä yhden olen joskus ostanut divarista. Niitä lukiessa tuli aina nälkä kun lapset haikkasivat nummella ja poikkesivat johonkin maataloon hakemaan evääksi ruokavia voileipiä. Sylki herahti kielelle hyvin helposti, ja piti saada vähintään Kantolan voileipäkeksejä, ellei muuta sattunut kaapista löytymään. Viisikoita vähän tuhdimpia olivat Seikkalu-sarjan kirjat. Niissä oli neljä lasta ja papukaija, mutta muuten kaava oli aivan sama. Ei se silloin lapsena haitannut tippaakaan. Silloinhan tuli suorastaan ahmittua parikin kirjaa päivässä, jos vain läksyiltä ehti. Moni kirja on luettu taskulampun avulla viltin alla.
  Kesä tuli Kynttiläkadulle    
Kuoleman kanssa kilpasilla Grönlannissa
Bengt Nylund

Eila Paakkinen

Voi jee, sain tämän eka luokalla raittiuskilpakirjoituspalkintona vuonna 1969. Oikein mukava 8-vuotiaalle! Kummituksia ja seikkailuja, sopivan jännää.

Tyttö vailla nimeä
Gunnel Beckman
Kokematon kummitus
Toim. Ritva-Liisa Pilhjerta
       
Salainen puutarha
F.H. Burnett
Veljeni, Leijonamieli
Astrid Lindgren
Meidän linna
Aila Meriluoto

Tieteiskirjallisuutta, usein sosiaalipsykologista

Pimeyden vasen käsi
Ursula K. LeGuin

Hankalaa olla jumala
Arkady & Boris Strugatski

       

 


Etusivu | Lähetä sähköpostia!


1998-06-23— 2009-02-13